Nimittäin liikalihavuus ja liikkumattomuus. Pahin skenaario siinä kun asuu sporttisen elämän tapojen muuttajan kanssa on omat tavat. Toinen ravaa salilla, juo proteiinit ja syö terveellisesti, samalla kun itseä ei vaan kiinnosta. Ennen sitä koki kelpaavansa ja nyt tuntuu jo siltä kun olisin se alin pohjasakka. Ilman arvoa, ilman merkitystä Eipukkia voi laittaa vartioimaan kaalimaata ja ei ikuinen sokeriaddikti voi lopettaa sokerin, pullan ja makeisten syöntiä seinään. Sama pätee myös kuntoiluun, kun ei ole ennenkään maistunut ja ajatuskin ahdistaa, niin miksi rääkätä itseään?
Tällä hetkellä olen erittäin huono vaimoke, en jaksa innostua liikunnasta, en yhtään katso mitä syön ja keksin itselleni uusia oireita veritulpan pelossa. Ennen sitä piti motivoida käydäkseen töissä, nyt ollakseen kotona. Fitness elämää odotellessä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti