Jo lapsesta pitäen, äidit katsovat ja hyysäävät lapsiaan. On sallimista nukkua vanhempien sängyssä pelkojen puolesta ja isompana rahan antoa ja tavaroiden ostelua.
Eilisiltana mieheni tokaisi viimeisenä ennen nukahtamistaan, että äitini hyysää minut vielä arkkuun asti. Tapaus on sinäänsä mahdoton, mutta ei ollenkaan erikoinen. Äitini toki asuu 800km päässä minusta, kasvatti minut osittain yksin ja olin ainoa lapsi hänelle kunnes täytin 11. Hän on se kenet minulla on ollut ja tulee aina olemaan. Tästä johtuen aloin pohtimaan mieheni vanhempia. He lainaavat rahaa myös asioihin joita minulla ei tule edes mieleen. Soittavat talvella ja kysyvät tarvetta miehen talvivaatteille tai uusille farkuill tai kengille. Omanihan ostan omalla palkallani silloin kun havalla löytyy. Ja sitten se hauskin argumentti, sairastumiset, nainen sairstaa vaiti viikon ja tekee samalla kotityöt ja jos mieskin on sairaana niin myös hänen työt. Vaimoke hyppää talvella kuumeessa ja flunssassa bussiin ja miehen vanhemmat vievät tämän pienen ihmeensä itse lääkäriin.
Ja eikä se hyysäys tähänkään lopu. Fiksu nainen olisi minun sijassani lopettanu mieheni hyysäämisen jatkaen sen minkä hänen äitinsä on minulle antanut taakaksi.
Ehkäpä äitini hyysää minua, mutta ensi kerralla miehet, teidän vanhemmat tekevät sitä myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti